Ihana pikkusiskoni juhli viikonloppuna 30 vuotis juhliaan yhdessä hyvän ystävänsä kanssa. Juhlien teema oli hollywood mutta kakusta toivottiin vuoristorataa heidän yhteisen menneisyyden vuoksi. Minulla oli suorastaan huimat suunnitelmat tämän kakun suhteen mutta lopputulos... No, sanotaanko näin että tähän kakkuun meni työtunteja hurjasti enemmän kuin osasin odottaa ja jotta lopputulos olisi ollut likikään sitä mitä suunnittelin niin olisin tarvinnut muutaman tunnin lisää. Lisäksi aivoni olivat ilmeisesti jo hyvissä ajoin juhlatunnelmissa niin että kakun toteutus oli alusta asti yhtä unohdusten ja sattumusten sarjaa.

Mutta toiveena oli siis kakku noin 60 hengelle, täytteenä karpaloa tai puolukkaa ja kinuskia, niin ja sen pitäisi siis näyttää vuoristoradalta.

No, täytteenä oli puolukkaa ja hieman vadelmaa sekä kinuskimoussea. Päällä sokerikreemi ja sen päällä kaulintamassan ja sokerimassan sekoitus.  Koristeet sokerimassaa.

Tein kakun kotona valmiiksi siihen pisteeseen että kakku oli päälystetty massalla ja kahdessa osassa, en uskaltanut ottaa riskiä että korkeahko kakku kärsii matkan aikana kun juhlat ei ihan naapurissa olleet. Saavuimme juhlapaikalle 2 tuntia ennen juhlien alkua mikä oli jo ihan liian myöhään, mutta oletin että kyllä kakku tulee valmiiksi, itse en ehkä ehdi vaatteita vaihtaa ihan ajoissa. No, ensimmäisenä kokosin kakun ja aloin sitten yksityiskohtien kimppuun. Vaikka yksityiskohtia ei ehkä ole kamalasti niin kummasti sitä aikaa paloi niin että puoli tuntia ennen juhlien alkua totesin että nyt pitää säveltää. Olin ostanut kiskoiksi lakunauhaa ja ajatuksena se toimi hyvin mutta totuus oli muuta. Monella mutkalla oleva nauha ei ihan niin vain asettunut paikoilleen ja koska kello kävi ja kiskoja oli valmiina ehkä sentti niin päätin maalata kiskot. Ei ehkä niin kaunista mutta sai luvan kelvata. 

Lopputulos kelpasi kuitenkin sekä sankareille että juhlioille.  Ja vaikka, kuten aina, pelkäsin kakun riittoisuuden puolesta niin kakkua jäi ylikin. Tein juhliin myös keksejä joihin olin kerrankin tyytyväinen, mutta niistä ei ainakaan nyt ole kuvaa koska itse olin liikkeellä ihan ilman kameraa.

Punainen vaunu näyttää siltä kun aikoisi liukua alas kakusta kun en halunnut noita vaunuja tiukkaan liimata, kovettunut sokerimassa on ikävää leikattavaa ja syötävää. Jos aikaa olisi ollut niin noiden ristikoiden päälle olisi tullut vielä "tukipuuta", mutta aina ei voi voittaa.